Tempus fugit

Blogi

Tervetuloa MiMaVe.design.photo blogiin!

Täällä aika rientää ja valuu… Skrollaa ti skrollaa. Päivityksiä pitäisi tulla jokaiselta sivuston osa-alueelta: valokuvaus, grafiikka, webdesign, multimedia ja tietenkin muut onnettomat plörinät ja jorinat mukaan vielä….

Kuva kuukaudessa

Valokuvamaalaus

Heinäkuu 2018

Heinäkuun kuva kuukaudessa aiheena on valokuvamaalaus. Aihetta on sivuttu jo aikaisemminkin kamera pensselinä ja zoomaus-kikkailu poustauksissa. Työkaluihin kuuluu seuraavia: kohde pysyy paikalla; sinä ja kamera liikkuu, kohde pysyy paikalla; maalaat kameralla (kamera pensselinä), kohde ja kamera pysyy paikalla; linssin zoomaus muuttuu, kohde ja kamera pysyy paikalla; tarkennus muuttuu.  Nämä ovat siis lähtökohtaiset työkalut. Kuvaajasta on sitten kiinni miten niitä käyttää ja yhdistelee. Tärkeintä kai on lopputulos. ”Maalauksiin” on haettu vähän eri tyylejä, mutta varmaan esim. Gallen-Kallelan ja aikalaisten tyyliä ja esim. Munchin ja van Goghin tyylistä ”pensselin” käyttöä ja esim. Monet -tunnelmaa mielestäni ainakin löytyy. Olen myös aika tyytyväinen yhden ”valokuvamaalauksen” moderniin/abstraktiseen ilmeeseen. On se vaan äärimmäisen mielenkiintoista kuinka voit maalata valokuvaamalla. Kyllä varmaan taiteilijat ovat leikkineet näkökyvyllään ja käyttäneet eri välineitä, kohdistaneet silmiensä tarkennuksen muualle kuin suoraan kohteeseen, kuten kameralla, tai siristeelleet ja käyttäneet esim. Camera Obscuraa esim. Vermeer. Kuvien tekstuurit eivät siis ole photarin/gimpin efektejä vaan kameran käytön ja ”kehitysvaiheen” tuloksia. Äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ei helppoa…


Tuossa yllä nyt on muutama ”valokuvamaalaus”. Toivottavasti ne tuovat edes jotain iloa ja esteettisiä kokemuksia. Kamera on työkalu ja monesti valokuvauksessa mokina pidettyjä asioita voi käyttää hyödyksi: liike-epätervyys, epätarkkuus etc. Näitä tulen aivan varmasti vielä kehittelemään ja aion syventyä aiheeseen enemmän…

Kameralla voi maalata!

Telezoom 50-500mm testausta

Tässä olisi tarjolla testirupeaman tuloksia. Testissä ja opettelun kohteena oli 50-500mm telezoom. Tarkoitus oli katsoa mihin linssi pystyy ja mihin ei, sekä opetella uuden hankinnan niksejä ja kikkoja. Linssiä ei hankittu lintujen, eläinten yms. kuvaukseen, vaan siitä on tarkoitus saada paljon irti rajausten, linjojen ja näkökulmien suhteen. Pyrkimys objektiivilla on pääasiassa kuvata hienoja kuvia, ei vain kuvata kuvia tai kuvata hyviä kuvia. Tämä erottelu on mielestäni tärkeä. Pieni koukero teorisoinnin pariin tähän väliin. Maailma on täynnä kuvia, siis laitojaan myöden tukossa, maailmalla on paljon hyviä kuvia, siis kuvauskohteen ”tallenteita”, mutta maailmalla ei ole liikaa hienoja kuvia, siis kuvia, jotka ovat kokonaisuuksia, esteettisiä ”yksilöitä” kuvina. Kyse ei siis ole kohteen kuvaamisesta tai hetken tallentamisesta, vaikka hieno kuva ei sulje näitä pois. Uuden telezoomin avulla, sen ulottuvuuden avulla, ei ole tarkoitus vain räpsiä kuvia, tai saada hyviä kuvia, vaan tarkoitus on ottaa hienoja kuvia.


Yllä on mielestäni kohtuu hyvä kuva. Poträtti lokista, jolta löytyy tiettyjä ”antropomorphisia” piirteitä. Kuva on kohtuu tarkka kohteen suhteen yms. Kuva siis kuvaa kohdettaan ja linssi tekee hommansa kohtuu hyvin.


Yllä on testauskuvia 50-500mm telezoomilla.

Siellä on räpsittyjä kuvia, ehkäpä hyviä kuvia ja ehkä hienokin kuva. Tällaisella objektiivilla pääsee aivan toisenlaiseen maailmaan ja näkee asioita, joita ei ennen ole nähnyt. Esimerkiksi yhdessä kuvassa mitään pikkulintua ei edes silmällä erottanut, mutta liikkeestä näki suurinpiirtein missä se jokin olisi, vasta kuvaa zoomatessa löytyy lintu. Kuvia on käsivaralla ja jalustalta räpsittynä, eri aukoilla ja valotusajoilla etc. Lintujen kuvaaminen lennosta on aikalailla hankalaa, varsinkin esim. äärimmäisen vikkeläliikkeisen kalatiiran kuvaaminen. Aika paljon suttua tuli: lennon ja syöksyn tallentaminen vaatii kyllä aika paljon treenaamista… Joissakin kuvissa on myös katsottu sitä mitä objektiivilla otetuista kuvista saa irti ”kehitysvaiheessa”. Osa taas on melkein suoraan raakakuvista pukattuja.

Tarkoituksenmukainen testailu on hyvä tapa oppia uutta!

Kuva kuukaudessa

Joutsen

Kesäkuu 2018

Joutsen on monissa kulttuureissa mystinen ja runollinen lintu, ei tietenkään ilman syytä. Tämä kaunis puhtaanvalkoinen olio, joka eteerisesti lipuu peilipinnalla on mukana syntymyyteissä ja vaeltaa tarustoissa. Sen luonne on kaksijakoinen. Kaunis elegantti kaula, ilmeikäs liikehdintä ja sulavuus ovat ominaisuuksia, joita mystiseen joutseneen liitetään. Joutsenilla on myös toinen puoli. Sotatorveen kailottava intohimoinen taistelija. Sotaluurien toitotus kuuluu monien kilometrien päähän, joutsen ei välttämättä ole se sävyisä eteerinen olento, jolta se usein saadaan näyttämään… Kesäkuun 2018 kuva kuukaudessa aiheena on siis tarunhohtoinen joutsen.


Yllä on jonkin verran kuvia joutsenista muutaman vuoden aikajänteellä. Näissä kuvissa ei ole vielä keritty käyttämään 50-500mm telezoomia, joten pääasiassa kuvat ovat 70-300mm putkella, mutta jos on sopivasti hollilla niin mikäs siinä… Monissa kuvissa on haettu lyyris-runollisia tunnelmia jälkikäsittelyssä (kehityksessä). Mukana on tyyliteltyjä ja vähemmän tyyliteltyjä kuvia. Kuvia ei ole suoranaisesti photari/gimp -tasolla käsitelty, mutta joitakin kuvankäsittelyn kikkoja joissakin kuvissa on. Toivottavasti olen saanut tallennettua ainakin jotakin joutsenen ”olemuksesta”. Uudet kujeet uudella kertaa…

Kuvauskalusto -päivityksiä

Kuvauskalustoa on vähän päivitetty tässä viimeisen runsaan puolen vuoden aikana.

Jalustaongelmaan, joka tuli esille erityisesti tuossa on aika hyvä ratkaisu, tuhdimpi ja laadukkampi jalusta 😄. Uusi jalusta kestää ainakin numeroina reilusti päälle kymmenen kiloa ja jo pelkästään tripodiosa on jo riittävän korkea minulle. Jalustasta saa myös irti monopodin. Jalustaa kannattaa siis harkita kunnolla ja satsata vähän enemmän.

Käsisalamoiden arsenaali on kasvanut ja päivittynyt. Nyt on neljän aika samantehoisen salaman kokonaisuus radiolaukaisimineen, joihin löytyy snootteja, hunajakennoja, geelejä yms. Sen löytäminen mitä noilla ei pysty tekemään vaatii jo aikalailla kekseliäisyyttä.

Myös linssipuolella on kehitystä: 50-500mm telezoom, jonka tarkkuus, ulottuvuus ja laatu ovat aivan eriluokkaa kuin 70-300, jolla aikaisemmin piti tulla toimeen, tietenkin kokoa ja painoakin on sitten paaljon enemmän….


Jalustan hyödyistä on saatu jo nauttia monissa kohdissa. Salamaesimerkkejä löytyy esim. pisarakuva tuolla tai kukkakuvat tuolla. Näissä nyt ei koko setin potentiaalia ole vielä koeteltu, mutta ainakin jotakin. 50-500 telezoomin tuotoksia tulee myöhemmin.

Kohti kesän seikkailuja!

Kamera kantoon ja kuvaamaan…

Kuva kuukaudessa

Monochrome: mustan mailla

Toukokuu 2018

Paluu mustavalkokuvien maailmaan. Jos edellisellä kerralla oli kyse mustavalkoisen yleisten aspektien tutkiskelusta (sävyskaala, liike etc.), nyt tarkastellaan tarkemmin mustan päätä. Pointti ja tutkiskelun lähtökohta on tavallaan ”chiaroscuro”. Tämä kirkas/hämärä -laibeli lätkäistään usein voimakaskontrastisille kuville, joissa on tavallaan aika selkeät valokohdat. Maalaustaiteessa esim. Caravaggio on mielestäni hyvä esimerkki tästä. Tässä kuva kuukaudessa paketissa ei kuitenkaan ole värejä, mutta periaate on ainakin sinnepäin. Chiaroscuroon palataan myöhemmin kyllä monesti värillisenäkin. Näissä kuvissa on siis tarkoituksella haettu jo kuvattaessa monochromea varten voimakkaita tummia ja vaaleita alueita. Yritetty siis nähdä chiaroscuroa ja sitten räpsitty.


Yllä olisi siis tarjolla muutama mustan päätä hamuava monochrome. Paljon tutkiskeltavaa ja opiskeltavaa näissä vielä on, mutta taas muutama askel eteenpäin ”täydellisen” kuvan etsinnässä. Hyvä tässä etsinnässähän on se, että täydellisyyttähän ei tietenkään edes ole, paitsi jos kyky uuden oppimiseen katoaa tyystin…

MiMaVe.Design.Photo Issuussa

MiMaVe.Design.photo on nyt myös Issuu.com :issa. Issuun palveluiden kauttahan voi julkaista lehtiä ja paljon muuta materiaalia. Kannattaa käydä vilkaisemassa, sieltä löytyy kaikille jotain… Tuolta MiMaVe.Design.Photo Issuu siis löytyy nyt MiMaVe.Design.Photon valokuvauksen portfolio pdf -muodossa. Siinä on siis valokuvausta, grafiikkaa, taittoa ja tarinointia tarjolla. Kyse ei ole kuin 20- sivun paketista, mutta lisää matskua sinne olisi tarkoitus aikanaan saada. Enjoy!

Mitä kauneus?

Mitä kauneus on?

Aina kuulee sanottavan, että kauneus on katsojan silmässä. Missäköhän siellä se siis on? Lisää kevyttä polemiikkia siis tiedossa…

Mietitkö koskaan miksi joku asia on mielestäsi kaunista? Miksi juuri tämä asia, onko se tuntemus, onko se fysikaalinen ilmiö, onko se reaalinen piirre, tietty väri, tietty ääni, tietty henkilö, yhteisön paine, mikä? Vaikuttaako kauneuden kokemukseen jokin tajuntamme ylittävä, vai jokin ymmärtämystämme tukeva? Onko jokin enään kaunista, jos jäsennämme sen täysin? Katoaako kaunis analyysiin? Onko kauneuden siemen selittämättömässä? Onko kauneuden näkeminen idiotiaa?Idiootti ei erota rumaa kauniista ja kaunista rumasta. Onko kauneuden näkeminen vain oman näkökannan vahvistusta? Moraalinen arvio siis? Olenko moralisti vai idiootti? Idiootti vai moralisti, kas siinä pulma, sanoi esteetikko tosissaan, filosofisin aatoksin napaansa kaiveltuaan. Vai onko kyseessä vain pelkkä kompakysymys: voiko ”olla ja eikö olla” samaan aikaan?

Onko se epätäydellisyys, joka tekee kauniiksi? Moralisti sai voimansa ”ulkoisesta moraalittomuudesta” ja idiootti ymmärtämättömyydestään? Moralisti luo illuusion ”kauneudesta” itsessään peittämällä omat piirteensä moralisoidessaan ulkoista ”rumuutta”. Moralisti ei näe kauneutta. Onko kauneuden arvottaminen moralismia ja yksi moralismin keskeisin keino? Kuinka vahva onkaan arvio rumaan ja kauniiseen? Pysähdy tässä hetkeksi! Luokittelemalla asioita kauniiksi ja rumiksi luokittelemme niitä jyrkästi eriarvoisiksi. Teemme niistä ”puhtaita” tai ”likaisia”. Onko kuitenkin kysymys kauneudesta ja rumuudesta kokonaan väärä kauneuden kannalta? Täytyykö kauniin olla parempaa kuin ruman? Onko kaunis moraalisesti parempi kuin ruma? Katsokaa politiikkaa, mediaa etc. Onko moralismi valloittanut kauneuden? Historiassa on nähty monta kertaa kuinka kauneus, puhtaus ja moralismi sekoittuvat, siis rumuus, likaisuus yms. sekoittuvat. Silloin on syytä havahtua. Mistä luotiin 1920-1940 -luvuilla voimassa olleen ajattelun ja estetiikan pohja? Tiedät kyllä varmaan mistä on kyse…

 

Mihin sinä kiinnität huomiota kauniissa?

Onko kaunis siis jotain tuttua ja turvallista, eli pidät kauniina sitä, joka on mielestäsi jo harmoonista ja oikeata, siis sinun näkemystesi mukaan. Yleensä harmoninen ja kaunis on sitä syvintä tottumusta. Entä sitten ruma taide, art brut etc. Nykytaide monesti pyrkii enemmän uuteen ja järkyttämään kuin kauniiseen. Onko tässä enää kyse kauneudesta? Onko tämä pelkkää moralismia? Onko taitelija tässä se moralisti, joka yrittää opettaa idiootteja, vai onko taitelija se idiootti, joka yrittää moralisoida moralisteja. Mitä taide -keskustelun mitä- ja miten- taiteen erossa sivuttiin tätä: miten- taide estetiikkaa ja mitä- taide moralismia? Mitä taide tästä.

Mitä kauneus on? Onko kauneus vain pölyttynyttä vanhoillisuutta ja luutuneita käsityksiä? Pilaammeko kauneuden arvottamalla sen? Pilaammeko kauneuden luokittelemalla sen kauniiseen ja rumaan? Tuhoammeko kauneuden moralisoimalla sen?

 

Mitä mieltä minä olen?

Täydellinen on yleensä liian ”steriili” ja vasta ”virhe” tekee kauneuden havaittavaksi. Moralisti saa voimansa ”moraalittomuudesta” ja idiootti tietämättömyydestään.  Kumpikaan ei näe kauneutta, toinen tuottaa ”kauneuden rumentamalla” ja toinen ”rumuuden kaunistamalla”. Näyttääkö ruma kukka kauniilta rumassa ympäristössä ja kaunis kukka rumemmalta kauniiden kukkien joukossa. Onko se siis ”ruma”, joka saa näyttämään kauniilta ja kaunis, joka saa näyttämään rumalta. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan… Eli kyse on moralismista, joka on idiotiaa, jos ei voi nähdä ruman kauneutta, kauneuden rumuutta: ymmärrä että kaunis on kaunista vain rumuudessaan, rumuus rumaa vain kauneudessaan.

Mielestäni kaunis on sellaista, joka ottaa huomioon niin vanhan kuin uuden, tuo vanhaan jotain uutta, uuteen jotain vanhaa, kauniiseen jotain rumaa ja rumaan jotain kaunista. Moralisti ei näe kauneutta vain rumuuden, idiootti ei näe rumuutta vaan leijuu ”kauneudessa”. Kauneus on näkemisen siirtymää. Näet jotain muuta kuin ”moraalisen illuusiosi” tai ”kauneuden unesi”

Kauneus vaatii samanlaisuuden ja erilaisuuden: juuri erilaisuudesta ja samanlaisuudesta yhdessä tulee kaunista? Arvottamalla asioita rumiksi ja kauniiksi tuhoamme kauneuden, moralisoimme sen. Kauneudesta tulee helposti puhdasta, hyvää ja rumasta likaista ja pahaa. Tästä on historiassa paljon esimerkkejä. Voimme avata oven kauneudelle näkemällä ”ruman” ”kauniissa” ja ”kauniin” ”rumassa”. Kaunista on ”kauneuden” näkeminen siellä missä sitä ei kuvitellut olevankaan ja ”rumuuden” näkeminen siellä missä sitä ei pitäisi olla. Näin näet kauneuden itsessään irti arvostuksistaan, irti moraalisoinneista. Tätä on mielestäni hyvä miettiä nykypäivän pöhinässä. Kauneus on silloin kun sinä haastat itsesi ja näet tai tunnet jotain omien linssiesi reunojen takaa,  ylität omat näkemisesi rajat.

Mitä mieltä sinä olet?

Kuva kuukaudessa

Lumi

Huhtikuu 2018

Lumi tuo luonnon oma heijastin. Nyt kun lumet ovat aikalailla jo sulaneet tai ainakin näyttää ”kohtuullisen rumalta”, voidaan palata hetkeksi tarkastelemaan lumen kauneutta. Huhtikuun kuva kuukaudessa aiheena on siis lumi. Lumi on erittäin haastava ja mielenkiintoinen kuvattava. Lunta voi kuvata itseään tai käyttää sen valoisuutta ja heijastusominaisuuksia muutenkin kuvaa rakentamaan. Yllä oleva kuva on jo todella kärjistetty tapa käyttää ”lumista” kennolle tallentunutta informaatiota. Yleisesti ottaen lumen kuvaamisessa on vähän samankaltaisia ongelmia kuin valon kuvaamisessa. Liian ”hyvä kuva” skarppi, kontrastinen ja dynamiikaltaan laaja kuva, ja lumi katoaa. Mielestäni onnistuneita ”lumikuvaus” esimerkkejä on alla galleriassa, sinä saat itse arvioida. Kyse onkin ehkä enemmän siitä mitä lumella tarkoitetaan, miltä se tuntuu, tuoksuu etc. näitähän asioita on tosi helppo kuvata 😄. Jos taide kiinnostaa niin kannattaa tsekata esim. ”Kuukkelista” Maruyama Okyo: pines ja snow. Siinä on tavoiteltavaa myös valokuvalle. Valokuva on tietenkin eri asia kuin stylisoitu maalaus, mutta fiilistä voi ainakin hakea. Valo ja varjo leikkii lumella ja sävyt sulavat lumiseen maisemaan. Lumi tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, pitää vain nyt vähän taas odotella seuraavia, jos ei sitten oikein pohjoiseen lähde…


Yllä galleriassa olisi siis lumiaiheisia kuvia. Kuvissa on haettu tarkoituksella vähän eri tyylejä ja tutkittu sitä mitä lumella voi tehdä ja mitä siitä saa irti. Tarvitaan kyllä erilaisia kikkoja niin kuvausvaiheessa kuin jälkikäsittelyssäkin, jotta saa ”tunteen” lumesta esiin. Opittavaa tietenkin on vielä vaikka kuinka, mutta muutama uusi oivallus tuli ainakin. Toivottavasti niistä saa jotain iloa. Uudet kujeet taas uudella kertaa…

Lumi, luonnon oma heijastin!

 

Tägien aihekuvat valmiina

Nyt pitäisi kaikissa aiheissa (tag) olla niille tarkoitetut kuvat. Löytyy täyttä puppua, mutta muutama ihan kivakin, näitä nyt voi sitten kehitellä ajan mittaan lisää, mutta ainakin kaikissa on joku paitsi Revontulet ja Aurora Borealis käyttävät molemmat samaa kuvaa…


Symbolikuvat tai aihekuvat, millä niitä nyt haluaa nimittää, löytyvät siis aihe (tägi) arkistoista klikkaamalla linkkejä. Näin ne näkee oikeassa ympäristössä ja saa lukea kuvaustekstin, jonka pitäisi liittyä myös kokonaisuuteen, siis klikkailemaan vaan…

Mutta jos haluaa katsoa pelkkää grafiikkaa, niin voi käydä Ars Graphica -sivulla katsomassa slideshown, missä kaikki aihekuvat on. Siinä on hyvä samalla arvuutella mihin aiheeseen kuva voisi sopia… Tarkoitus oli siis tehdä pelkistettyjä, eri tyylisiä ja kuvaavia kuvia…

Lisää aihekuvia/tägisymboleita

Grafiikkaa tägikuvien muodossa

Seuraavat tägit ovat saaneet ”symbolinsa” tai aihekuvansa: Filosofia,  Rekvisiitta,  Stilleben,  StudioTaide,  Tekniikka,  Tekstuuri,  Teoria,  Testaus,  Tuuli,  Tyyli,  Työprosessi,  Valkotasapaino,  ValoValokuvaus,  Valotus,  Varjo,  Vesi,  Video,  Webdesign,  Zoom,  Ääni. Osa toimii paremmin kuin osa, osa näyttää paremmalta kuin osa, näillä mennään tällä hetkellä. Toivottavasti niistä saa vähän iloa ja ehkäpä jopa oivalluksia.

Todella opettavaista tällaisen symboli-/aihekuvamäärän tekeminen, huomaa, että ajattelukin muuttuu tehdessä. Kehitettävää rittää kyllä kaikilla osa-alueilla, mutta kyllä 50:ssä tägi/aihekuvassa ainakin muutama pelittää hyvin… Niissä on tarkoituksella eri tyylejä yms. Yritin saada mahdollisimman paljon skaalaa kuviin, pelkistyksen, sävyjen, tyylien yms. kautta. Kuvien on siis tarkoitus kertoa jotain tai vahvistaa aiheen (tägin) kuvausta ja sisältöä. Kaikissa pitäisi olla jokin pointti.

Enjoy Graphics!

MiMaSoundWaVes musiikkia

MiMaSoundWaVesin tarkoituksena on tutkiskella, sitä mikä tekee musiikista musiikkia ja mikä tekee siitä kaunista. Tarkoitus on myös tutkia äänen ja sen prosessoinnin saloja. Tarkoitus on kuitenkin ennenkaikkea tehdä kaunista ja rehellistä musiikkia genre -rajoista riippumatta puhtaasti rakkaudesta musiikkiin. Ja jos samalla oppii uutta vietävää musiikin ja äänentyöstön utilitarisempaan maailmaan…

MiMaSoundWaVes soundcloud -tililtä löytyy siis kuunneltavaa, käykää kuuntelemassa. MiMaSoundWaVes on erillään MiMaVe.Design.Photo kokonaisuudesta, sillä motiivit ja pyrkimykset ovat aivan erilaiset. MiMaSoundWaVes on ajankohtainen RiverSerpentine -albumin takia, jossa tarkoituksena oli tehdä kaunista musiikkia, sinä arvioit sen kuinka tässä on onnistuttu. Pakettiin kuuluu kaksi parinkymmenen minuutin pläjäystä. Jos pakettia pitäisi kuvailla olisi kyse varmaan äänimaisemasta (soundscape), joka on saanut inspiraatiota erityisesti J.S.Bachin Kunst der Fugesta ja musiikista jota joskus nimitetään ”minimalistiseksi”. Eli kontrapunkti -yrityksiä ja toistuvia palikoita olisi siis tarjolla… Paranneltavaa tietenkin on vielä paljon, mutta kyllä niissä muutama kohta on joihin olen ihan kohtuu tyytyväinen, ei kaikista helpointa musiikkia miksata, säveltää ja kasata. Korkeat jouset kuulostavat vieläkin karmeilta, mutta jo paljon paremmilta kuin saatavilla ollut äänifontti alkuperäisasussaan…  Kai ne hommansa hoitavat…  Siis äärimmäisen vaikeaa miksata ja masteroida tällaista musiikkiia, esim. kompressointi ei käy kovin hyvin laatuun ja kun paljon perustuu dynamiikkaan ja hienovaraisiin sävyeroihin, eri kuuntelulaitteet, audioformaatit, pakkaukset yms. vaikuttavat yllättävän paljon kuuntelukokemukseen. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta näillä taidoilla kai siedättävä, mutta kyllä kappaleiden avulla pitäisi saada ainakin jonkinasteisia musiikki, ääni ja tunne -elämyksiä.

Toivottavasti saat MiMaSoundWaVes: RiverSerpentinen kauneudesta kiinni…

Mitä taide?

Lisää polemiikkiä: Kyse ei ole siis totuuksista, vaan kysymyksenasetteluista ja ajattelun haastamisesta…

Mitä taide on?

Taiteen huomaa yleensä kehyksistä. Taiteen huomaa yleensä siitä, kuinka se kehystetään. Kehystetäänkö taide museoilla? Kehystetäänkö taide konserttisaleilla? Kehystetäänkö taide palkinnoilla? Taiteen institutionaalinen konteksi on monesti taiteen keskeinen tekijä. Tuleeko taiteesta taidetta vasta sitten kun taiteelliset ”akateemiset” meriitit omaava tekee ”taidetta”? Onko kehykset se tekijä, joka tekee taiteesta taidetta, siirtää havainnon tasolta toiselle? Pitääkö taiteen olla institutionaalisesti vahvistettu, jotta etsimme siitä syvempiä merkityksiä, jotta näemme taidetta? Organisatoriset päätökset stabilisoivat taiteen taiteeksi? Arvostatko taidetta taiteena sen takia, että se on jonkun tekemää, se on virallisesti esillä museoissa, tai konserttisaleissa, se on palkittua, sillä on riittävää rahallista arvoa, se koskettaa sinua kokijana, se liittyy omiin tuntemuksiisi, ymmärrät maailmaa paremmin, tai erilailla, sen kautta?

Onko taide havaintomme konkretisoimista? Taideterapiassako yksilö havaitsee omaa ilmaisuaan ja voi täten reflektoida sitä. Siis tekee terapiaa ilmaisemalla havaintonsa ja tarkastelemalla tätä? Toimiiko taide siis keinona tutkia ja opiskella omia tuntemuksiamme ja maailmankuvaamme? Onko taide keino yhdistää sisäinen maailmamme ja ulkoinen reaalinen maailma? Tekeekö taiteen tekeminen ja taiteen kokeminen minästä konkreettista, tekeekö se maailmankuvamme havaittavaksi?

Mitä taide on, miten taide on?

Ajatellaan että ennen taiteella koristeltiin jotakin taiteen keinoin, vahvistettiin taiteesta erossa olevaa ilmaisua. Tämä on mielestäni miten- taidetta. Miten- taide luo, muuttaa, ilmaisee, mutta ei sinällään kerro mitään. Miten- taide tehdään tavallaan sanoman toimeksiantona ja ilmaisu on taidetta, ei sanoma. Mielestäni tämä taide vastaa käsitettä Ars (taito), jolla yleensä tarkoitetaan historiallisesti käsityötaitoa, johon liittyy myös killat, mestarit, kisällit yms. Taidetta oli tavallaan se kuinka (miten) teos yms. tehtiin. Tekniikat, taiteilijan silmä, kompositio, traditio yms. yms. loivat sanomalle kehyksen.

Mitä- taiteessa taas taide on ottanut haltuunsa kaiken, se voi sanoa, se voi käyttää rahaa medianaan, se voi omia tieteen, se voi omia uskonnon jne. jne. Mikään siis ei ole pyhää taiteelle? Mitä- taide voi siis olla kaikkea taiteen mudossa. Tehdäänkö taidetta vain taiteen takia? Mikä silloin määrittää sen taiteeksi, instituutiot, raha, klikkaukset?  Tehdäänkö taidetta vain taiteena itsensä takia, vai halutaanko sanoa jotakin, onko se filosofiaa, markkinointia, kaupallisuutta yms? Onko kallis taide parempaa taidetta? Onko Picasson taide parempaa kuin naapurikylän Pertin tekemä taide?

Mitä- taideteos on sanomansa itsessään, se voi ottaa mitä tahansa sanomakseen. Sen arvon määrittää rahallinen arvo, akateeminen taiteellinen arvo, institutionaalinen arvo, tai kokemuksellinen arvo yms. Miten- taideteos on taas periaatteessa sanomaton, se ilmentää sanomaa. Se on esteettinen tapa välittää tai koristaa sanomaa. Sen arvo on sen esteettisessä laadussa.

Miten- taide on siis kärjistetysti ”koristelua” ja mitä- taide sanomaa. Mitä- taiteessa siis tehdään tavallaan taiteeksi taidetta taiteena, tai myyntiä taidetta taiteena, tai mielipidettä taiteena taiteeksi jne. jne. Jos esim. miten- taiteessa tehtiin taiteella jotakin esteettistä, luotiin ilmaisu jollekin, kerrottiin jotakin keskittyen tapaan miten kerrotaan, mitä- kysymysten sijaan. Moderni mitä-taiteilija monopolisoi tavallaan havaitsemisen itselleen ja pitää yllä tätä myyttiä ollakseen taiteilija ja täten tehdäkseen taidetta. Taiteilija tietää siis taiteenkeinoin tavallaan kaikesta kaiken ja on kaikessa oikeassa. Mitä- taide omii siis kaiken itseensä. Miten- taitelija käyttää välineistöä ja taiteellista kykyään antaakseen asialle ilmeen, siis konkretisoi havainnon. Mitä- taide vaati tekijän, taiteilijan. Ei kuten miten- taide, joka on kärjistettynä vain estetiikkaa. Mitä- taide ja esim. taideterapian taide tekee siis ilmaisun itsestä ja omasta havainnosta ja ”itse” voi taas omia mitä vaan… Lähtökohtana on sisäinen tekijä tai kokija ja tuloksen arvo riippuu ulkoisista tekijöistä. Miten- taide on esteettistä, tässä mielessä itsessään siis arvotonta. Mitä siis taide on? Monista teoreettisesta näkökulmista vasta yllä esitelty mitä- taide on ”oikeaa” taidetta ja miten- taide vain käsityötä. Tiedä häntä, kysymys ei ole yksinkertainen ja liittyy keskeisesti koko kommunikaation, yhteiskunnan ja yksilön yhteenliittymisen ongelmiin, joten paljon kysymyksiä on vielä kysymättä. Toivottavasti kuitenkin edes joitakin ajatuksia heräsi jo tässä vaiheessa…

Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin olettaa saattaa… Mitä ”xzrgzxx” väliä on jollain ”zxxfgrd’” taiteen käsitteellä tai sen ymmärtämisellä. Mitä väliä on havainnoinilla ja kommunikaatiolla?

Havaitsetko mitä, miten ja koska?

Kiteyttäen, miten- taide on irti havainnon terapeuttisesta luonteesta: taiteella ja taitelijalla on kyky työstää materiaalia ja taiteellisuus tulee tämän kautta. Miten taide on siis tavallaan esteettisesti reaalinen. Mitä- taide työstää omaa kuvaa omasta havainnostaan taideteoksen kautta. Mitä taiteessa taide on tavallaan minän sijoittamista taiteeseen leimana, taiteen muodosta riippumatta. Tekijä tekee siitä taidetta ja teoksen, ei kuten miten- taiteen teos, joka käsittelee havaitun ja kuvatun? Tämä oli vasta langan pää, mutta jostakin on aloitettava… Retorisia kysymyksiä olkaa hyvät.

Miten sinä kehystät taiteen?

Miten sinä näet taiteen?

Lisää aihekuvia

Muutama aihe (tag) lisää on saanut kuvansa

Pelkistettyjä symbolisia kuvaavia kuvia on tullut lisää. Käy siis katsomassa!  Henkilökuva, kortti, kukka, kuvankäsittely, kuvauskalusto, käyttöjärjestelmä, laitteisto, lintu, luonto, meri, monochrome, multimedia, musiikki, myrsky, mystiikka ja ohjelmisto saivat symbolikuvansa ja kikkailu sai vähän päivitetyn asun. Jotkut ovat parempia kuin toiset, jotkut toimivat paremmin kuin toiset. Näillä siis mennään ainakin hetki kunnes kaikilla aiheilla (tägeillä) on ainakin joku kuva…


Todella mielenkiintoista yrittää tehdä mahdollisimman yksinkertaisilla elementeillä kertovia pieniä kuvia. Kuvat ovat vektorigrafiikkaa ja periaatteessa svg:tä, mutta exportattu png:ksi. Lähtökohdat ovat yleensä laatikoita, ympyröitä yms. Tällaisten kuvien tekeminen on haastavaa palapeliä ja aivojumppaa… Svg- mahdollistaa myöhemmin jopa molipuoliset animaatiot, jos näin pitkälle pääsee. Vaatii myös aikalailla luovuutta yrittää toteuttaa näitä yksinkertaistaen. Pitää yrittää kiteyttää aihepiiri ja ilmaista se mahdollisimman karsitusti. It`s not easy, but extremely enjoyable…

Lisää aihesymbolikuvia tulee taas myöhemmin…

MiMaVe.design.photo -sivusta versio 1.3

Askel kohti suurempaa

MiMaVe.design.photo -sivusto on saanut vähän uutta ilmettä. Graafisia kikkoja ja muita kikkoja on tullut vähän ympäriinsä, navigointiin joitakin lisiä yms. Päivityksessä oli tarkoitus siirtää pääpaino enemmän tägeihin, arkistoihin yms. pääsivujen sijasta. Tägit tai aiheet ovat kuitenkin niitä mihin yleensä päädytään hakukoneista ja linkeistä yms. Tyylillisesti näissä käytettiin blogin Tempus Fugitin 80-luvun ilmettä, mutta ilme on ehkä enemmän dystooppis-futuristinen tyyliin Ridley Scottin Blade Runner. Blogikin sai samankaltaisen ilmeen. Alla kuvat vanhoista (versio 1.2.6) arkiiveista, singlestä ja blogista.

Sivustolla päästään pikkuhiljaa lähemmäs sitä, että kokonaisuus olisi seikkailu ja jokaisessa paikassa olisi jotain uutta ja mielenkiintoista… Blogissa, arkistoissa ja tägeissä käytetty fontti on vähän haastava luettava, mutta mielestäni tosi tunnelmallinen, joten sen pitää antaa muhia ja testata sitä… Sivustohan on laboratorio, kuten aikaisemmin on jo tuotu esille.


Muutoksia tuli esim. Tempus Fugit, Multimedia, Ars Graphica ja Home -sivuille. Pääpaino on fiiliksessä ja visuaalisessa. Hennot revontulet Home -sivulla on ihan kivat ja Ars Graphica sai uuden jugendreunan yli 700 px leveisiin laitteisiin, multimedian luettavuusongelmaa on käsitelty, nyt sivu on kyllä enemmänkin rokokoota kuin barokkia…

Tägit tulevat kaikki saamaan symbolisen graafisen kuvan, muutama niissä jo on, mutta grafiikoiden tekeminen 50+ tägiin vie aikaa… Aika, Animaatio, Arkkitehtuuri, Aurora Borealis,  Graffiti, Grafiikka, Kevät ja Kikkailu tageissä on jo kuvat, jotkin ovat parempia kuin toiset ja lisää siis tulee… Tosi mielenkiintoista ja haastavaa pyrkiä tekemään tägiä kuvaava grafiikka mahdollisimman pelkistetyssä muodossa, mutta niin että fiilis välittyy ja jokainen on omanlaisensa. Aivot ja visuaalinen silmä joutuvat koville… En ole mikään maailmanluokan piirtäjä, niin pitää yrittää käyttää muita apuja, idiksiä ainakin löytyy!

Toivottavasti uusi ilme antaa ihmettelylle aihetta ja toivottavasti vielä hyvässä mielessä!

Seikkailu alkakoon!

Kuva kuukaudessa

Hetki

Maaliskuu 2018

Maaliskuun 2018 kuva kuukaudessa paketin aiheena on ”hetki”. Valokuvaukseen liittyy keskeisesti käsitys katoavaisten hetkien tallentamisesta. Valokuva pysäyttää ajan, tallentaa hetken ja muistaa tilanteen. Eihän tämä tietenkään totta ole, mutta keskeinen maailmankuvamme illuusio se tietenkin on. Kuva ei ole totuus, eikä se ole se tietty hetki, vaikka kuinka niin haluttaisiin. Valokuvaus on kuitenkin hetkien taidetta ja hetkien muistia, tai ainakin pyrkii tähän. Hetkellä ei tarkoiteta tässä vain sitä, että on käytetty mahdollisimman lyhyttä valotusaikaa, kilpa jossa jää aina toiseksi… Kuvien tarkoitus olisi ilmentää ”hetkiä”, siis katoavia tunnelmia, näkymiä, tuntemuksia jne. Tällaisiin hetkiin valokuvalla on mielestäni mahdollisuuksia. Kyse on siis ymmärtämisestä, ei hetkellisistä ajallisista totuuksista. Kuvat yrittävät välittää enemmän kuin hetken, ne yrittävät välittää tuntemuksen hetkestä, kokemuksen hetkestä.


Yllä olisi nyt tarjolla muutama eri tyylisesti tyylitelty ”hetki” valokuvan muodossa. Pysähdy siis hetkeksi tässä ja nyt, jää hetkeksi tähän hetkeen…

Nauti hetkistä!

Kuva kuukaudessa

Stilleben 2.0

Helmikuu 2018

Stillebensorvin äärellä taas. Edellisellä kerralla oli pyrkimys päästä edes kohtuu lähelle renessanssi-/barokki- ajan öljymaalauksia valokuvalla. Pehmeä valo, valon suunta, asettelu, syväterävyys yms. ja jälkikäsittelyä. Kai niissä oikeanlainen “viba” on, parantamisen varaa tietenkin aina on. Nyt oli pyrkimys tehdä 2000-luvun stillebeneitä, eli stilleben 2.0. Fiilistelin Man Ray:tä ja aattelin, että minkänäköisiä olisivat stillebenit uudella vuosituhannella. Man Ray:llä oli aivan uskomaton silmä, kannattaa siis tutustua 1900-luvun jättiläiseen. Näissä ei nyt suoraan ole pyritty Man Ray:tä kohti, mutta voimakkaiden kontrastien käyttö kyllä oli mielessä. Katselkaas 2000-luvulle pyrkiviä stillebeneitä alla. Pidän “stilleben” -muodosta aivan valtavasti. On äärimmäisen kiehtovaa tutkiskella kuinka valo, varjot, valonlaatu jne. vaikuttavat kuvattaviin pintoihin ja muotoihin. Kuvissa on valkoiset kehykset. Selkeä rajaus valkoisella oli tarpeen kuvien sävyjen ja luonteen takia.


Tätä osa-aluetta tulen aivan varmasti kehittämään vielä jatkossa. Kyse ei ole siitä, että lätkäisee pöydälle joitakin esineitä ja räpsii, vaan kyse on valon, materiaalien, varjojen, pintojen yms. opiskelusta. Tarkoituksena on tietenkin saada jotain kaunista aikaan, tai ainakin esteettisesti vaikuttavaa. Toivottavasti kuvista saa jotain iloa! Uudet kujeet uudella kertaa…

Mitä musiikki?

Tämä on ensimmäinen kirjoitus polemiikki-luokan alla. Polemiikissä on tarkoitus kirjoittaa vähän syvällisempiä ja luotaavampia avauksia eri aiheista filosofisesta ja teoreettisesta näkökulmasta. Tarkoitus on herättää ajatuksia. Kyse on ajatuksista, ei totuuksista, monesti varmaan vielä täysin ”vääristä” ajatuksista? Kyse on siis omista typeryyksistä ja sokeuksista! Mutta monesti typeryys pysyy typeryytenä ja sokeus sokeutena, jos näitä ei edes yritä hahmottaa… Ensimmäisenä aiheena on musiikki?

Mitä musiikki on?

Äänien sekamelskaa, sointuvien sävelien mystinen konglomeraatti. Musiikkia tuntuu olevan kaikkialla ja kaikkina aikoina. Onko musiikilla rakenne? Onko musiikilla muoto? Onko musiikilla jokin inherentti ominaisuus? Onko musiikki sävelten ajallista ja tilallista ilmentymää? Esimerkiksi länsimaisen musiikin luonne vahvistui vasta noin J. S. Bachin ja hänen kumppaneidensa aikakaudella. Näin siis, jos ajatellaan säveljärjestelmää ja tiettyjä rakenteellisia tekijöitä. Instrumentit ja niiden rajoitukset ja vapaudet ovat aina olleet osana tätä kehitystä. Instrumentit siis kehittyivät tai muuttuivat ja määrittivät näin itse musiikkia, esim. viritysjärjestelmää stardardisoitiin. Vai ohjasiko ”Musiikki” kosmisessa mielessä kehitystä, pyritäänkö eri välineillä kuitenkin aina kohti samaa? Moniin maailmansyntyyn liittyviin myytteihin liittyy ääni, sana tai musiikki. Taikoja musiikilla tekeviä ”Väinämöisiä” löytyy monista kulttuureista. Onko mitattu sävel se oikea sävel? Monissa kulttuureissa ”säveltemme murto-osilla” on keskeinen merkitys. Syntetisaattorilla ”puhdas sävel” vaati usein huojuntaa ja ”virheitä” herätäkseen henkiin. Oletko koskaan kuunnellut esim. maansiirtokoneen ääntä: moottori, renkaat, akselit yms. tuottavat äänten sinfonian. Onko tämä musiikkia? Vaatiiko musiikki tekijän? Onko shaministinen kurkkulaulanta musiikkia? Vaatiiko musiikki institutionaalisen ympäristön? Länsimaisessa musiikissa tapahtunut standardisointi oli edellytys yhä suuremmille musiikillisille kokonaisuuksille ja edellytti institutionalisoitumista. Murtuuko tämä edellytys kuitenkin digitaalisuuden aikana?

Me kaikki kannamme rytmiä mukanamme. Sydämen syke on erottamaton osa olemustamme. Onko kaikki rytmi vain tämän jatketta ja reflektiota? Pyrkimystä siihen tai vertailua suhteessa siihen? Sydämen syke ei ole kuitenkaan standardi, vai onko?

Meillä on lähtökohtaisesti syvin instrumenttimme mukanamme! Pystymme tuottamaan ääntä, jonka korkeutta ja sävyä pystymme muuttamaan, ellei tälle ole fysiologista estettä. Laulumme tai puheemme on yksi keskeisimpiä tunteen, ajatusten ja kokemusten välittäjiä. Vaatiiko musiikki säveliä? Onko musiikki se kitti, mikä pitää yhteisöt kasassa? Musiikki toistaa yhteisiä tarinoita ja auttaa muistamaan tuntemuksia ja kokemuksia. Ihmiset ovat kokoontuneet kokemaan musiikkia jo aikojen alusta lähtien. Onko kyse teinitähden fanijoukosta, uskonnollisesta rituaalista tai jamifiilistelyistä, kaikissa toimii sama mekaniikka. Musiikki ja rytmi saavat meidän tuntemaan olevamme yhtä. Lisää tähän vielä yhteislaulu ja samaan rytmiin sykkivät sydämet, massa on syntynyt, joukko on syntynyt… Musiikkimakuja on kuitenkin monenlaisia: saavuttaako tanssimusiikin ystävä ykseyden death metal hurmoksesta? Yhteiskunnat ja yhteisöt ovat yhä kompleksisempia ja hajaantuneempia, löytyykö enää metsästäjä-keräilijöiden yhteistä säveltä. Onko ”kuplillamme” oma musiikkinsa?

Mitä musiikki?

Mitä siis musiikki on? En osaa vastata tähän, tuntuu yhä enemmän siltä, että se on uskonkysymys enemmän kuin tutkimuksen tai tieteen kysymys. Kun tietokone lumoaa ja liittää ihmiset yhteen musiikillaan, niin se on matemaattinen kysymys, mutta eikö sinun pidä silloinkin uskoa tietokoneen sieluun, tai ainakin olla illuusion vallassa? Vai onko musiikki yksinkertaisesti sellaista värähtelyä, joka resonoi lähtökohtaisesti meihin itseemme? Sävelten ja rytmien aallot värähtelevät samoilla taajuuksilla kuin me itse. Onko kyse yksinkertaisesti fysiologiasta vai/ja kosmologiasta. Värähtelyä ja taajuuksia on kaikkialla. Onko musiikki ihmisyyden värähtelyä? Päätä sinä! Jos soitin määrittää musiikin, sinä määrität musiikkisi!

Kauneus on sydämen asia, vai onko?

Kuva kuukaudessa

Tähtiin

Tammikuu 2018

Tähdet nuo taivaan tuikkivat kummajaiset. Aina ne ovat ihmisiä kiehtoneet ja pelottaneet. Onko kyse reikäisestä taivaankannesta, mystisen Suurkotkan papanoista, planeetoista ja “auringoista”, suurista kosmisista tarinoista sankareineen ja niin etiähpäin, vai mistä? Tähän on jokaisen vastattava erikseen, ihan ite… Ne ovat ohjanneet meitä kotiin ja uusiin seikkailuihin vuosisatojen ajan. Kaupunkitallaajan sanavarastosta ne ovat kuitenkin jo melkein unhoitettu. Näetpä siellä menneisyyden tai tulevaisuuden, historian tai toiveet, siellä ne ovat mukana kokoajan. Näetkö niitä vai et?


Aiheena on tähdet ja tähtitaivas. Yllä muutama tyylitelty yritys ikuistaa tätä kosmista sekamelskaa. Kuva kertoo paljon, mutta kokemus vielä enemmän. Pois, ulos ja sivistyksestä kauas, kohti pimeyttä, hiljaisuutta ja tähtien tarinoita…

WebdesignBoy pt1

The Great Adventures of the WebdesignBoy Pt1: The Rogue Menu

Ensimmäinen oikea animaatiopaketti on nyt tehty. Tai kyseessä on testauspaketti. WebsuunnitteluHäiskä seikkailee verkkoavaruudessa ensimmäistä kertaa ratkaisten vastarintaisen valikon ongelman. 😉 Animaatio löytyy Multimedia -sivulta. Kyse ei siis ole mistään huippuanimaatiosta, mutta menettelee tässä vaiheessa. Jos kuvan nykiminen ihmetyttää niin siinä on vain 7 kuvaa sekunnissa, mutta se saa mielestäni ihan kivan fiiliksen. Fps (kuvaa sekunnissa) ja pikselimäärien vaan kasvaessa kokoajan maailmalla on tällaisessa 7fps:n pätkässä jotain, tai sitten ei??? Ainakin näkee miten animaatio toimii, siis kuvia pienillä muutoksilla peräkkäin…


Animaatiossa on myös musiikkia. Toivottavasti se viihdyttää jollakin tasolla. Grafiikkaa ja yleisilme esim. yrityksen ilme voidaan siis laajentaa videon, animaation ja äänenkin puolelle. Jonkin verran lisää työtä niin voi saada vaikka minkänäköistä ja kuuloista aikaan…

Animaatio ja musiikki MiMaVe.design.photo

Top 48:aa päivitetty valokuvaussivulla

Ars Photographican Top48 valokuvagalleria on saanut pientä päivitystä

Pitänyt jo pidemmän aikaa vaihtaa muutama kuva Top48 galleriaan. Jotkin kuvat ovat häirinneet silmää jo jonkin aikaa, vaikka kaikkihan ne häiritsee… 😉 Muutama piti siis saada vaihtoon ja uutta verta tilalle. Paljon enemmänkin olisi saanut vaihtaa, mutta toisella kertaa sitten. Top48 galleriaa olisi tarkoitus päivittää fiiliksen ja esteettisen silmän mukaan vähä väliä tiuhaankin tahtiin, mutta se on jäänyt tässä vähän taka-alalle. Mielenkiintoista on se, että vanhat “mahtavat” kuvat voivat näyttää ihan surkeilta, ennen keskinkertaiset nousta kastissa ja joskus saa otettua uusia hyviä kuvia. Maku muuttuu, silmät kehittyy, tai näkö heikkenee… Tämähän on juuri se pointti…


Esteettiset arviot ovat vaihtelevia, tekniset arviot ovat objektiivisempia, mutta harvemmin teknisesti hyvä on se kaunein ja mielenkiintoisin. Riippuu tietenkin siitä mitä teknisyydellä tarkoitetaan. Katselin tuossa taannoin läpi, jonkun instanssin top50 valokuvausportfolioita. Pari-kolme niistä oli mielenkiintoisia, loput aika lailla samasta tötteröstä puristettua. Nykyään kuvataan enemmän kuin koskaan, mikä määrää tason: määrä, esteettinen laatu, tekninen laatu, konteksti, sattuma, historia?????

Tuossa Ars Photographica on nyt kuitenkin minun tämän hetken Top48 omista kuvistani ja jopa eri vuosikymmeniltä. Kyllä siinä vieläkin poistettavaa on ja uudet käsiteltävät kuvat odottavat sinne pääsyä, mutta asiaan palataan aikanaan…