Tempus fugit

Blogi

Tervetuloa MiMaVe.design.photo blogiin!

Täällä aika rientää ja valuu… Skrollaa ti skrollaa. Päivityksiä pitäisi tulla jokaiselta sivuston osa-alueelta: valokuvaus, grafiikka, webdesign, multimedia ja tietenkin muut onnettomat plörinät ja jorinat mukaan vielä….

Sesongin ensimmäiset revontulet

Revontulisesonki 2018-2019 käyntiin

Sesongin ensimmäiset revontulet bongattu ja kuvattu. Jo edellisenä yönä oli jonkinlaista hämyä liikenteessä ja kennollekkin jotain jäi. Seuraavana yönä sitten tuli ihan reilumminkin vihreää ja muita sävyjä taivaalle tanssimaan. Pilviä vaan oli paikoitellen aika paljon, mutta mielestäni pilvet jopa luovat lisää dramatiikkaa kuviin. Kuvauspaikka oli kohtuu etelässä, mutta pohjoisempana nämä varmaan ovat tanssineet oikein olan takaa… Jotain ainakin jäi talteen, paikoitellen paljaallakin silmällä näkyi ihan kohtuu liikettä, mutta kyllä siellä varmaan huomattavasti tuhdimmat repolaiset odottavat vuoroaan. Tarkkaile taivaita ja revontulipalveluita…

Tuossa yllä nyt on muutaman tunnin saldoa vähän eri tyylisinä ja ja eri tavoin raakamuuntimen läpi pukattuna. Ihmettele taivaiden impressionistisiä pensselinvetoja. Pitää pitää silmät ja verkkopalvelut hereillä. Pidä sinäkin ja tähyile revontulia…

Kuva kuukaudessa

Ötökkä

Syyskuu 2018

Tervetuloa ötököiden ihmeelliseen maailmaan. Syyskuun kuva kuukaudessa aiheena on siis ötökät, kaikenmaailman öttiäiset ja suppilokuoriaiset, salmiakkisiipiset ja purppurapörriäiset jne. On ne vaan ihmeellisiä, maailmassa on niin paljon näkemätöntä ja ihmeellistä, että perusputkinäköinenkin yllättyy. Totuus on tietenkin se, että ei noita kyllä viereensä nukkumaan välttämättä haluasi, mutta onhan ne mielenkiintoisia ja omalla tavallaan kauniita. Kamera kantoon ja öttiäisiä katselemaan, suurinosa taitaa kyllä pian olla talviunilla.


Yllä nyt on muutama ötökkä- tai kauniimmin sanottuna hyönteiskuva. Viihdyttäviä hetkiä pörriäisten parissa. Uudella kerralla uudet kujeet.

MiMaSoundWaVes: RiverSerpentineGuitarra -video

MiMaSoundWaVesin RiverSerpentineGuitarra on saanut visuaalisen ilmeen videon muodossa: Musiikki MiMaSoundWaVes. Kaikki visuaalinen toteutus MiMaVe.Design.Photo. Kaikenlaisia oikeuksia pidetään niin musiikin kuin visuaalisen saralla. Video löytyy MiMaVe.Design.Photon youtube -kanavalta MiMaSoundWaVes: RiverSerpentineGuitarra -video by MiMaVe.Design.Photo.

Videon kuvamateriaali koostuu virtaavista vesistä eri muodoissaan. Hitaasti virtaavaa välkettä, vaahtoavia koskia ja mahtavia putouksia, musiikin tarjoamaa narratiivia seuraten. Jos videon tekoprosessi ja syvällisemmät jorinat kiinnostaa niin käy lueskelemassa multimedia -sivulta lisää. Äärimmäisen mielenkiintoista tuo äänen, kuvan, tunnelman ja tarinan yhdisteleminen…

Photo Top 48 pävityksiä

Ars photographican top 48 valokuvaa on saanut päivitystä

Top 48 photo paketin pointtihan olisi pitää se ajankohtaisena ja mahdollisimman tämänhetken maun ja tulosten mukaisena, mutta taitaa aikavälit olla aika isoja. Tässä kuitenkin muutama muutos. Pari kuvaa veks ja pari kuvaa tilalle. Maku, näkökulma muuttuu ja joskus onnistuu tekemään uusia ”hyviä” kuvia. Galleriahan on Ars Photographica -sivulla, jonne pääsee seuraavasta linkistä. Enjoy MiMaVe.Design.Photo top 48 photography!


Tarkoitus olisi pitää top 48 valokuvat mahdollisimman hyvin ajankohtaisina tulevaisuudessa. Katsotaan kuinka tässä onnistutaan: Valokuvauksen iloa!

Mitä valokuvaus?

Polemiikki/filosofia/teoriapöräys olisi tarjolla. Päämääränä olisi ainakin vähän kaivautua siihen mitä valokuvaus on, mihin sillä pyritään ja mitä se voisi olla. Koska kyseessä on polemiikkipöräytys kannattaa kirjoitus ottaa avoimin mielin. Kuten tarkoitus on ja oli niin näissä polemiikeissa pointtina on haastaa omaa ja muiden ajattelua, havaintokykyä yms. Tuuletappa vähän aivonystyröitäsi…

Mitä valokuvaus on?

Valokuvaus on mielestäni vain yksinkertaisesti valon tallentamista. Kuvaamme (huom! aktiivisesti) valoa, tai teemme tekniikan avulla ”photonigrafiikkaa”. Emme siis kuvaa asioita, emme kuvaa maisemia, emme kuvaa ihmisiä. Kuvaamme valoa, tallennamme kameran kennolle tai muulle valoherkälle materiaalille valon määrän vaihtelua rajatulla alueella. Jos kaivetaan nenää vielä syvemmältä, niin emme kuvaa valoa vaan valon heijastuksia, jos ei tietenkään kuvata pelkkää valonlähdettä. Kuvaamme, tallennamme, siis sitä valoa, joka heijastuu esineistä, ihmisistä, maisemista. Tämä on oikeastaan aika havahduttavaa ymmärtää. Aivomme ja ”havaintokäsitteistömme” muuttaa näkemämme kärjistetysti asioiksi lähinnä laiskuuden ja ekonomisuuden takia. Näemme siis kärjistetysti niitä asioita joita näemme. Pääkoppamme siis sanoo vaikka, että tossa on persikka, sen ei tietenkään tarvitse tehdä sitä kielellisesti yms. Tähän kysymykseen ei tässä voida valitettavasti syventyä enempää, sillä kyseessä on maailman syvimpiin keskuksiin hamuava suon silmä. Palaamme tähän kysymykseen kyllä myöhemmin toisissa kirjoituksissa, mutta haastetaan vähän valokuvauksen näkemistä. Siis jos ei ole heijastusta ei ole valokuvaa. Tietenkään myöskään, jos ei ole valoa ei ole valokuvaa. Voimme tietenkin kuvata sellaista mikä itsessään jo tuottaa valoa: ”luminenssia” tai ”emissiota” valon muodossa. Pääasiassa kuvaamme kuitenkin heijastuksia. Kokeileppa miettiä tätä hetki ja katsele vähän ympärillesi. Katsele valoa älä asioita! Katsele valon heijastuksia! Ja jos olet etevä nenän kaivaja, voit kokeilla katsella sitä miten valo ja asia suhtautuvat toisiinsa…

Miten valokuvataan?

En väitä, että osaisin vielä valokuvata kovin hyvin, mutta edistystä tapahtuu ja ymmärrän jotakin ja varmaan muutama mielestäni hyväkin valonheijastumiskokonaisuus on tullut tehtyä. Valokuvaus on toimintaa, pitkäjänteistä toimintaa ja myös aika työlästä, aikaa vievää ja keskittymistä vaativaa. Tästä vähän herneitä nenään: kohteen valitseminen ja napinpainaminen ei ole valokuvausta! Usein tällöin kuvaamisen tekee ohjelmisto, automaatio ja valtavat laskuoperaatiot. Valokuvaaja on kamera, puhelin tai esim. tabletti, et sinä. Pidä mielessä, että tarkoitus on haastaa ajattelua ja näkemistä, mutta jos tämä jo pistää sappesi kiehumaan niin parempi lopettaa lukeminen ja ajattelu tähän… Tarkemmin sanottuna valokuvaaja on suuresta kuvamäärästä tehdyt mallinnukset. Kuvaat siis sitä mitä ohjelmisto ajattelee sinun haluavan kuvata. Ihmisiä, maisemia, nähtävyyksiä, eläimiä etc. se tarkentaa sinulle ja tekee muut säädöt sen mukaan mitä se luulee sinun haluavan kuvata. Oletko se sinä joka kuvaat vai kamera. No tottakai sinä tietenkin, vai… Voithan liikkua, painaa nappia kun haluat, mutta miksi maailma on aivan täynnä meilkein täysin samanlaisia kuvia? Myös ammattilaiskuvissa näkee todella paljon samankaltaisuutta. Mietippäs tätä hetki… Tietenkin muoti on muotia ja ihmisiä kiinnostavat samat asiat, mutta entäs ne algorytmit… Tarkoitan vain yksinkertaisesti sitä, että kohteen ja aiheen yms. valitseminen ei ole itsessään valokuvaamista, se on sisällöntuotantoa tai jotain aivan muuta.

Kuka valokuvaa?

Kuten yllä jo tuli esille ei tämä ole mielestäni kovin yksiselitteinen asia. Nähdäkseni asia on näin ja korostan, että en itse vielä onnistu valokuvaamisessa lähellekkään aina. Mielestäni valokuvaus on toimintaa. Valokuvaus on toimintaa, jossa sinun jälkesi on mahdollisimman monella tasolla. Siis viet rajatun alueen valon ja sen heijastukset kennolle, filmille yms. omilla säädöilläsi: säädät aukon, tarkennuksen, sulkijan, isoarvon, liikut/valitset linssin ja/tai zoomaat yms. Liikkuminen on mielestäni jo itse valokuvaustoiminnan rajamailla. Tässä siis tarkastellaan valokuvausta toimintana, eikä muuta siihen liittyvää. Missä tai mitä kuvataan ei ole tässä nyt teemana. Monesti käytät kuitenkin joitakin apuvälineitä tai algorytmejä apunasi, valotusmittari, automaattitarkennus yms. Ideaalitapaus olisi kuitenkin, että teet itse kaiken. Mitä enemmän näin teet, sen enemmän sinä valokuvaat. Tässäkö se oli, nytkö valokuvaan? Ei todellakaan, tässä oli vasta puolet tai 1/3. Kuvaatko jpg:nä yms. Silloinhan kameran valmistaja tai laitevalmistaja ajaa algorytminsä kuvan päälle, siis valokuvaaminen loppuu tähän. Tietenkin voit tehdä omia profiileja kameraan ja jossain määrin vaihdella näitä, mutta tämä ei mielestäni ole valokuvaamista. Kokeileppa vähän vaihdella profiileja ja saat näin käsityksen siitä kuinka paljon ne oikeasti tekevät…

Valokuvaamisesta on mielestäni ainakin puolet, jos ei 2/3 jäljellä vielä itse kuvaamistapahtuman jälkeen. Jos kuvaat raakamuodossa, on paljon vielä tehtävä. Raakamuunninsovelluksilla teet seuraavan työvaiheen. Näissä sovelluksissa on tietenkin valtavasti eroja sen suhteen kuinka paljon itse teet/voit tehdä: voit käyttää paljon valmiita asetuksia ja toistuvia säätöjä ja malleja. Mielestäni kuitenkin mitä enemmän säädät itse ja teet sen enemmän valokuvaat ja sen enemmän kuvat eroavat massasta. Tietenkin jos haluat ottaa samanlaisia kuvia kuin millä maailma on täytetty niin silloin voi yhtä hyvin antaa algorytmien puhua. Kuka silloin valokuvaa? Tämä on mielestäni todellinen ongelma. Valokuva menettää arvonsa? Mitä tämä vaikuttaa sisältöön? Pieni retorinen kysymys… Käsityöllä voi mielestäni vielä saavuttaa jotakin. Valokuva voi vielä vavahduttaa ja vaikuttaa, mutta se ei onnistu keskiarvoilla. Enkä nyt puhu valokuvan sisällöstä vaan itse valokuvaustoiminnan tuloksesta. Tässä ei puhuta valokuvauksen sisällöstä!

Raakakuvankäsittely on valokuvaamista!

Mielestäni valokuvaukseen kuuluu myös raakakuvan huolellinen säätäminen jälkikäteen. Ajattelisin tätä enemmänkin niin, että sinulla on ”scetsi” tai alustava maalaus vasta kasassa (pohjavärit) ja nyt teet työläimmän osan. Monet varmaan ajattelee, että tämä on huijausta eikä oikeaa valokuvaamista, mutta siinä ollaan väärässä, mielestäni täysin väärässä. Valokuvauksessa on aina jälkikäsittely keskiössä, onko sitten kyse negatiiveista, piksekseleistä yms. Kyse on vain tästä: Voitko vaikuttaa lopputulokseen? Lähetitkö filmirullan kehitykseen, et voinut vaikuttaa, kuvaatko jpg:nä et voi vaikuttaa, voit tietenkin laittaa efektejä yms. päälle, mutta itse valon kuvaaminen on jo hukattu! Raakakuvassa on niin paljon asioita, jotka ovat vielä auki, raakakuva on vain informaatiota, jonka olet tallentanut laitteen avulla, nyt sinun on muunnettava informaatio siihen muotoon/asuun mihin se ”haluaa”. Mielestäni on paljon sellaisia raakakuvaohjelmiston säätöjä, jotka kuuluvat itse valokuvaamiseen, vaikka osa on jo ”taiteen” rajamailla. Ne eivät ole ”kuvankäsittelyä”, vaan valokuvausta. Erona on ehkä se, että valokuvauksessa materiaalina on tietyn valokuvan informaatio, kuvankäsittelyssä tätä informaatiota tulee muualtakin. Tämä rajanveto on kuitenkin aikalailla mahdoton, kyse on ehkä enemmän siitä kuinka uskollinen on valokuvaustoiminnan tuottamalle informaatiolla. Kuvankäsittelyyn palataan varmaan myöhemmin toisissa kirjoituksissa. Eikä tässä vielä kaikki: kuva pitää vielä pukata ulos oikeaan formaattiin, oikeilla tavoilla pakattuna ja oikeilla väriprofiileilla voideltuna. Mietippä tätä: järkkärin raakakuvassa on eksponentiaalisesti enemmän informaatiota kuin perus jpg:ssä: siis paaaaaljon enemmän värejä (harva näyttölaite selviää edes lähelle näitä), enemmän pikseleitä, dynamiikkaa yms. Digimaailmassa on ongelmansa: et hyvältäkään näytöltä näe kuin osan valokuvan potentiaalista, puhumattakaan sitten heikompilaatuisista näyttölaitteista, joissa värit ja kirkkausarvot voivat olla mitä sattuu… Tämä tekee mielestäni valokuvausprosessista vieläkin tärkeämmän. Kaikilla tasoilla on pyrittävä parhaimpaan mahdolliseen…

Tästä kirjoituksesta voi hakea reaktionistisia piirteita, mutta mielestäni asia ei ole näin. Historiassa on valtavasti aikakausia jolloin muutokset ovat aiheuttaneet polemiikkia, vastaehdotuksia ja vastatoimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ”vanhassa vara parempi” -ajattelua. Esimerkkinä jugend/art nouveaun reaktio teolliseen massatuotantoon: käsityötä korostettiin massan paineen alla. Mielenkiintoista tässä on se, että sieltä on jäänyt elämään hienoa taidekäsityötä, kuin myös massamateriaalia. Molemmilla on arvonsa. Tai toisena esimerkkinä teollistuminen/kaupungistuminen ja paluu luontoon. Molemmat tuovat jotain… Tämä on tietenkin aivan toinen keskustelu…

Valokuvaatko sinä?

Kaikki yllä oleva tapahtuu usein automaattisesti kun painat nappia. Valokuvaatko sinä? Katso ympärillesi, katso valoa ja valonheijastuksia, katso valokuvia tarkemmin. Mitä mieltä sinä olet?

Kuva kuukaudessa

Kuu

Elokuu 2018

Elokuun kuva kuukaudessa aiheena on kuu, tuo myytillinen taivaan tarpoja. Kuu on aivan oma tapauksensa kuvauskohteena. Kuulla on aika kova vauhti päällä kokoajan ja suljinajan pitää olla aika lyhyt, jotta siitä saa detaljirikkaan kuvan. Kuun valokuvaaminen ei siis ole niin yksinkertaista. Kuuta voi tietenkin valokuvata monilla muillakin tavoilla kuin vain tarkkuuteen pyrkien, sillä onhan se aika ihmeellinen kapistus tuolla taivaalla ja tunnelmallisimmat kuvat saa varmaan pienellä kikkailulla…


Yllä galleriassa on nyt muutama yritys tallentaa kuun seikkailuja. Katseleppas vähän kuu-ukkoa. Kuvia on parin vuoden aikajänteeltä ja vähän eri fiiliksillä ja erilaisin lähestymistavoin tehtynä. Osiin kuvista on haettu vähän reilummin tunnelmaa. Toivottavasti kuvat miellyttää.

Ei muuta kuin kuuta pöllistelemään…

Arktisia kuvia ja tarinoita tarjolla

MiMaVe.design.photolta on tullut uutta materiaalia pienen kirjasen muodossa. Kirjasessa on valokuvia arktisilta alueilta, siis kuvia napapiirin pohjoispuolisista mahtavista maisemista. Arctic Observations: Polar Poems -teoksesta löytyy vesiputouksia, mystisiä vuorenhuippuja, jylhiä tunturimaisemia, sumuisia rannikoita ja kauniita koskia. Kuvien kerrontaa vahvistetaan lyyrisellä kirjallisella kuvailulla. Tarjolla on siis tarinoivaa sisällöntuotantoa. Tarjolla olisi seikkailu arktisilla alueilla. Kirjanen on englanniksi, joten englantia osaamattomalta jää valitettavasti ainakin puolet tunnelmasta pois. Teosta ei ole tarkoitus kirjoittaa muilla kielillä ainakaan näillä näkymin. Kuvat ja grafiikka pärjäävät kyllä itsenäänkin, mutta kuvaukset ovat keskeinen osa koko pakettia, joten niihin kannattaa käyttää vähän aikaa ja ajatusta. Teos löytyy tuolta Arktisia havaintoja ja riimejä napapiirin takaa.  Seikkailu alkakoon! Valokuvat, grafiikka, teksti, taitto yms. MiMaVe.design.photo.

Tunnelmallisia hetkiä tarinoiden parissa! Lue lisää teoksen parissa työskentelystä Ars Graphica -sivulta.

Kuva kuukaudessa

Valokuvamaalaus

Heinäkuu 2018

Heinäkuun kuva kuukaudessa aiheena on valokuvamaalaus. Aihetta on sivuttu jo aikaisemminkin kamera pensselinä ja zoomaus-kikkailu poustauksissa. Työkaluihin kuuluu seuraavia: kohde pysyy paikalla; sinä ja kamera liikkuu, kohde pysyy paikalla; maalaat kameralla (kamera pensselinä), kohde ja kamera pysyy paikalla; linssin zoomaus muuttuu, kohde ja kamera pysyy paikalla; tarkennus muuttuu.  Nämä ovat siis lähtökohtaiset työkalut. Kuvaajasta on sitten kiinni miten niitä käyttää ja yhdistelee. Tärkeintä kai on lopputulos. ”Maalauksiin” on haettu vähän eri tyylejä, mutta varmaan esim. Gallen-Kallelan ja aikalaisten tyyliä ja esim. Munchin ja van Goghin tyylistä ”pensselin” käyttöä ja esim. Monet -tunnelmaa mielestäni ainakin löytyy. Olen myös aika tyytyväinen yhden ”valokuvamaalauksen” moderniin/abstraktiseen ilmeeseen. On se vaan äärimmäisen mielenkiintoista kuinka voit maalata valokuvaamalla. Kyllä varmaan taiteilijat ovat leikkineet näkökyvyllään ja käyttäneet eri välineitä, kohdistaneet silmiensä tarkennuksen muualle kuin suoraan kohteeseen, kuten kameralla, tai siristeelleet ja käyttäneet esim. Camera Obscuraa esim. Vermeer. Kuvien tekstuurit eivät siis ole photarin/gimpin efektejä vaan kameran käytön ja ”kehitysvaiheen” tuloksia. Äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ei helppoa…


Tuossa yllä nyt on muutama ”valokuvamaalaus”. Toivottavasti ne tuovat edes jotain iloa ja esteettisiä kokemuksia. Kamera on työkalu ja monesti valokuvauksessa mokina pidettyjä asioita voi käyttää hyödyksi: liike-epätervyys, epätarkkuus etc. Näitä tulen aivan varmasti vielä kehittelemään ja aion syventyä aiheeseen enemmän…

Kameralla voi maalata!

Telezoom 50-500mm testausta

Tässä olisi tarjolla testirupeaman tuloksia. Testissä ja opettelun kohteena oli 50-500mm telezoom. Tarkoitus oli katsoa mihin linssi pystyy ja mihin ei, sekä opetella uuden hankinnan niksejä ja kikkoja. Linssiä ei hankittu lintujen, eläinten yms. kuvaukseen, vaan siitä on tarkoitus saada paljon irti rajausten, linjojen ja näkökulmien suhteen. Pyrkimys objektiivilla on pääasiassa kuvata hienoja kuvia, ei vain kuvata kuvia tai kuvata hyviä kuvia. Tämä erottelu on mielestäni tärkeä. Pieni koukero teorisoinnin pariin tähän väliin. Maailma on täynnä kuvia, siis laitojaan myöden tukossa, maailmalla on paljon hyviä kuvia, siis kuvauskohteen ”tallenteita”, mutta maailmalla ei ole liikaa hienoja kuvia, siis kuvia, jotka ovat kokonaisuuksia, esteettisiä ”yksilöitä” kuvina. Kyse ei siis ole kohteen kuvaamisesta tai hetken tallentamisesta, vaikka hieno kuva ei sulje näitä pois. Uuden telezoomin avulla, sen ulottuvuuden avulla, ei ole tarkoitus vain räpsiä kuvia, tai saada hyviä kuvia, vaan tarkoitus on ottaa hienoja kuvia.


Yllä on mielestäni kohtuu hyvä kuva. Poträtti lokista, jolta löytyy tiettyjä ”antropomorphisia” piirteitä. Kuva on kohtuu tarkka kohteen suhteen yms. Kuva siis kuvaa kohdettaan ja linssi tekee hommansa kohtuu hyvin.


Yllä on testauskuvia 50-500mm telezoomilla.

Siellä on räpsittyjä kuvia, ehkäpä hyviä kuvia ja ehkä hienokin kuva. Tällaisella objektiivilla pääsee aivan toisenlaiseen maailmaan ja näkee asioita, joita ei ennen ole nähnyt. Esimerkiksi yhdessä kuvassa mitään pikkulintua ei edes silmällä erottanut, mutta liikkeestä näki suurinpiirtein missä se jokin olisi, vasta kuvaa zoomatessa löytyy lintu. Kuvia on käsivaralla ja jalustalta räpsittynä, eri aukoilla ja valotusajoilla etc. Lintujen kuvaaminen lennosta on aikalailla hankalaa, varsinkin esim. äärimmäisen vikkeläliikkeisen kalatiiran kuvaaminen. Aika paljon suttua tuli: lennon ja syöksyn tallentaminen vaatii kyllä aika paljon treenaamista… Joissakin kuvissa on myös katsottu sitä mitä objektiivilla otetuista kuvista saa irti ”kehitysvaiheessa”. Osa taas on melkein suoraan raakakuvista pukattuja.

Tarkoituksenmukainen testailu on hyvä tapa oppia uutta!

Kuva kuukaudessa

Joutsen

Kesäkuu 2018

Joutsen on monissa kulttuureissa mystinen ja runollinen lintu, ei tietenkään ilman syytä. Tämä kaunis puhtaanvalkoinen olio, joka eteerisesti lipuu peilipinnalla on mukana syntymyyteissä ja vaeltaa tarustoissa. Sen luonne on kaksijakoinen. Kaunis elegantti kaula, ilmeikäs liikehdintä ja sulavuus ovat ominaisuuksia, joita mystiseen joutseneen liitetään. Joutsenilla on myös toinen puoli. Sotatorveen kailottava intohimoinen taistelija. Sotaluurien toitotus kuuluu monien kilometrien päähän, joutsen ei välttämättä ole se sävyisä eteerinen olento, jolta se usein saadaan näyttämään… Kesäkuun 2018 kuva kuukaudessa aiheena on siis tarunhohtoinen joutsen.


Yllä on jonkin verran kuvia joutsenista muutaman vuoden aikajänteellä. Näissä kuvissa ei ole vielä keritty käyttämään 50-500mm telezoomia, joten pääasiassa kuvat ovat 70-300mm putkella, mutta jos on sopivasti hollilla niin mikäs siinä… Monissa kuvissa on haettu lyyris-runollisia tunnelmia jälkikäsittelyssä (kehityksessä). Mukana on tyyliteltyjä ja vähemmän tyyliteltyjä kuvia. Kuvia ei ole suoranaisesti photari/gimp -tasolla käsitelty, mutta joitakin kuvankäsittelyn kikkoja joissakin kuvissa on. Toivottavasti olen saanut tallennettua ainakin jotakin joutsenen ”olemuksesta”. Uudet kujeet uudella kertaa…

Kuvauskalusto -päivityksiä

Kuvauskalustoa on vähän päivitetty tässä viimeisen runsaan puolen vuoden aikana.

Jalustaongelmaan, joka tuli esille erityisesti tuossa on aika hyvä ratkaisu, tuhdimpi ja laadukkampi jalusta 😄. Uusi jalusta kestää ainakin numeroina reilusti päälle kymmenen kiloa ja jo pelkästään tripodiosa on jo riittävän korkea minulle. Jalustasta saa myös irti monopodin. Jalustaa kannattaa siis harkita kunnolla ja satsata vähän enemmän.

Käsisalamoiden arsenaali on kasvanut ja päivittynyt. Nyt on neljän aika samantehoisen salaman kokonaisuus radiolaukaisimineen, joihin löytyy snootteja, hunajakennoja, geelejä yms. Sen löytäminen mitä noilla ei pysty tekemään vaatii jo aikalailla kekseliäisyyttä.

Myös linssipuolella on kehitystä: 50-500mm telezoom, jonka tarkkuus, ulottuvuus ja laatu ovat aivan eriluokkaa kuin 70-300, jolla aikaisemmin piti tulla toimeen, tietenkin kokoa ja painoakin on sitten paaljon enemmän….


Jalustan hyödyistä on saatu jo nauttia monissa kohdissa. Salamaesimerkkejä löytyy esim. pisarakuva tuolla tai kukkakuvat tuolla. Näissä nyt ei koko setin potentiaalia ole vielä koeteltu, mutta ainakin jotakin. 50-500 telezoomin tuotoksia tulee myöhemmin.

Kohti kesän seikkailuja!

Kamera kantoon ja kuvaamaan…

Kuva kuukaudessa

Monochrome: mustan mailla

Toukokuu 2018

Paluu mustavalkokuvien maailmaan. Jos edellisellä kerralla oli kyse mustavalkoisen yleisten aspektien tutkiskelusta (sävyskaala, liike etc.), nyt tarkastellaan tarkemmin mustan päätä. Pointti ja tutkiskelun lähtökohta on tavallaan ”chiaroscuro”. Tämä kirkas/hämärä -laibeli lätkäistään usein voimakaskontrastisille kuville, joissa on tavallaan aika selkeät valokohdat. Maalaustaiteessa esim. Caravaggio on mielestäni hyvä esimerkki tästä. Tässä kuva kuukaudessa paketissa ei kuitenkaan ole värejä, mutta periaate on ainakin sinnepäin. Chiaroscuroon palataan myöhemmin kyllä monesti värillisenäkin. Näissä kuvissa on siis tarkoituksella haettu jo kuvattaessa monochromea varten voimakkaita tummia ja vaaleita alueita. Yritetty siis nähdä chiaroscuroa ja sitten räpsitty.


Yllä olisi siis tarjolla muutama mustan päätä hamuava monochrome. Paljon tutkiskeltavaa ja opiskeltavaa näissä vielä on, mutta taas muutama askel eteenpäin ”täydellisen” kuvan etsinnässä. Hyvä tässä etsinnässähän on se, että täydellisyyttähän ei tietenkään edes ole, paitsi jos kyky uuden oppimiseen katoaa tyystin…

MiMaVe.Design.Photo Issuussa

MiMaVe.Design.photo on nyt myös Issuu.com :issa. Issuun palveluiden kauttahan voi julkaista lehtiä ja paljon muuta materiaalia. Kannattaa käydä vilkaisemassa, sieltä löytyy kaikille jotain… Tuolta MiMaVe.Design.Photo Issuu siis löytyy nyt MiMaVe.Design.Photon valokuvauksen portfolio pdf -muodossa. Siinä on siis valokuvausta, grafiikkaa, taittoa ja tarinointia tarjolla. Kyse ei ole kuin 20- sivun paketista, mutta lisää matskua sinne olisi tarkoitus aikanaan saada. Enjoy!

Mitä kauneus?

Mitä kauneus on?

Aina kuulee sanottavan, että kauneus on katsojan silmässä. Missäköhän siellä se siis on? Lisää kevyttä polemiikkia siis tiedossa…

Mietitkö koskaan miksi joku asia on mielestäsi kaunista? Miksi juuri tämä asia, onko se tuntemus, onko se fysikaalinen ilmiö, onko se reaalinen piirre, tietty väri, tietty ääni, tietty henkilö, yhteisön paine, mikä? Vaikuttaako kauneuden kokemukseen jokin tajuntamme ylittävä, vai jokin ymmärtämystämme tukeva? Onko jokin enään kaunista, jos jäsennämme sen täysin? Katoaako kaunis analyysiin? Onko kauneuden siemen selittämättömässä? Onko kauneuden näkeminen idiotiaa?Idiootti ei erota rumaa kauniista ja kaunista rumasta. Onko kauneuden näkeminen vain oman näkökannan vahvistusta? Moraalinen arvio siis? Olenko moralisti vai idiootti? Idiootti vai moralisti, kas siinä pulma, sanoi esteetikko tosissaan, filosofisin aatoksin napaansa kaiveltuaan. Vai onko kyseessä vain pelkkä kompakysymys: voiko ”olla ja eikö olla” samaan aikaan?

Onko se epätäydellisyys, joka tekee kauniiksi? Moralisti sai voimansa ”ulkoisesta moraalittomuudesta” ja idiootti ymmärtämättömyydestään? Moralisti luo illuusion ”kauneudesta” itsessään peittämällä omat piirteensä moralisoidessaan ulkoista ”rumuutta”. Moralisti ei näe kauneutta. Onko kauneuden arvottaminen moralismia ja yksi moralismin keskeisin keino? Kuinka vahva onkaan arvio rumaan ja kauniiseen? Pysähdy tässä hetkeksi! Luokittelemalla asioita kauniiksi ja rumiksi luokittelemme niitä jyrkästi eriarvoisiksi. Teemme niistä ”puhtaita” tai ”likaisia”. Onko kuitenkin kysymys kauneudesta ja rumuudesta kokonaan väärä kauneuden kannalta? Täytyykö kauniin olla parempaa kuin ruman? Onko kaunis moraalisesti parempi kuin ruma? Katsokaa politiikkaa, mediaa etc. Onko moralismi valloittanut kauneuden? Historiassa on nähty monta kertaa kuinka kauneus, puhtaus ja moralismi sekoittuvat, siis rumuus, likaisuus yms. sekoittuvat. Silloin on syytä havahtua. Mistä luotiin 1920-1940 -luvuilla voimassa olleen ajattelun ja estetiikan pohja? Tiedät kyllä varmaan mistä on kyse…

 

Mihin sinä kiinnität huomiota kauniissa?

Onko kaunis siis jotain tuttua ja turvallista, eli pidät kauniina sitä, joka on mielestäsi jo harmoonista ja oikeata, siis sinun näkemystesi mukaan. Yleensä harmoninen ja kaunis on sitä syvintä tottumusta. Entä sitten ruma taide, art brut etc. Nykytaide monesti pyrkii enemmän uuteen ja järkyttämään kuin kauniiseen. Onko tässä enää kyse kauneudesta? Onko tämä pelkkää moralismia? Onko taitelija tässä se moralisti, joka yrittää opettaa idiootteja, vai onko taitelija se idiootti, joka yrittää moralisoida moralisteja. Mitä taide -keskustelun mitä- ja miten- taiteen erossa sivuttiin tätä: miten- taide estetiikkaa ja mitä- taide moralismia? Mitä taide tästä.

Mitä kauneus on? Onko kauneus vain pölyttynyttä vanhoillisuutta ja luutuneita käsityksiä? Pilaammeko kauneuden arvottamalla sen? Pilaammeko kauneuden luokittelemalla sen kauniiseen ja rumaan? Tuhoammeko kauneuden moralisoimalla sen?

 

Mitä mieltä minä olen?

Täydellinen on yleensä liian ”steriili” ja vasta ”virhe” tekee kauneuden havaittavaksi. Moralisti saa voimansa ”moraalittomuudesta” ja idiootti tietämättömyydestään.  Kumpikaan ei näe kauneutta, toinen tuottaa ”kauneuden rumentamalla” ja toinen ”rumuuden kaunistamalla”. Näyttääkö ruma kukka kauniilta rumassa ympäristössä ja kaunis kukka rumemmalta kauniiden kukkien joukossa. Onko se siis ”ruma”, joka saa näyttämään kauniilta ja kaunis, joka saa näyttämään rumalta. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan… Eli kyse on moralismista, joka on idiotiaa, jos ei voi nähdä ruman kauneutta, kauneuden rumuutta: ymmärrä että kaunis on kaunista vain rumuudessaan, rumuus rumaa vain kauneudessaan.

Mielestäni kaunis on sellaista, joka ottaa huomioon niin vanhan kuin uuden, tuo vanhaan jotain uutta, uuteen jotain vanhaa, kauniiseen jotain rumaa ja rumaan jotain kaunista. Moralisti ei näe kauneutta vain rumuuden, idiootti ei näe rumuutta vaan leijuu ”kauneudessa”. Kauneus on näkemisen siirtymää. Näet jotain muuta kuin ”moraalisen illuusiosi” tai ”kauneuden unesi”

Kauneus vaatii samanlaisuuden ja erilaisuuden: juuri erilaisuudesta ja samanlaisuudesta yhdessä tulee kaunista? Arvottamalla asioita rumiksi ja kauniiksi tuhoamme kauneuden, moralisoimme sen. Kauneudesta tulee helposti puhdasta, hyvää ja rumasta likaista ja pahaa. Tästä on historiassa paljon esimerkkejä. Voimme avata oven kauneudelle näkemällä ”ruman” ”kauniissa” ja ”kauniin” ”rumassa”. Kaunista on ”kauneuden” näkeminen siellä missä sitä ei kuvitellut olevankaan ja ”rumuuden” näkeminen siellä missä sitä ei pitäisi olla. Näin näet kauneuden itsessään irti arvostuksistaan, irti moraalisoinneista. Tätä on mielestäni hyvä miettiä nykypäivän pöhinässä. Kauneus on silloin kun sinä haastat itsesi ja näet tai tunnet jotain omien linssiesi reunojen takaa,  ylität omat näkemisesi rajat.

Mitä mieltä sinä olet?

Kuva kuukaudessa

Lumi

Huhtikuu 2018

Lumi tuo luonnon oma heijastin. Nyt kun lumet ovat aikalailla jo sulaneet tai ainakin näyttää ”kohtuullisen rumalta”, voidaan palata hetkeksi tarkastelemaan lumen kauneutta. Huhtikuun kuva kuukaudessa aiheena on siis lumi. Lumi on erittäin haastava ja mielenkiintoinen kuvattava. Lunta voi kuvata itseään tai käyttää sen valoisuutta ja heijastusominaisuuksia muutenkin kuvaa rakentamaan. Yllä oleva kuva on jo todella kärjistetty tapa käyttää ”lumista” kennolle tallentunutta informaatiota. Yleisesti ottaen lumen kuvaamisessa on vähän samankaltaisia ongelmia kuin valon kuvaamisessa. Liian ”hyvä kuva” skarppi, kontrastinen ja dynamiikaltaan laaja kuva, ja lumi katoaa. Mielestäni onnistuneita ”lumikuvaus” esimerkkejä on alla galleriassa, sinä saat itse arvioida. Kyse onkin ehkä enemmän siitä mitä lumella tarkoitetaan, miltä se tuntuu, tuoksuu etc. näitähän asioita on tosi helppo kuvata 😄. Jos taide kiinnostaa niin kannattaa tsekata esim. ”Kuukkelista” Maruyama Okyo: pines ja snow. Siinä on tavoiteltavaa myös valokuvalle. Valokuva on tietenkin eri asia kuin stylisoitu maalaus, mutta fiilistä voi ainakin hakea. Valo ja varjo leikkii lumella ja sävyt sulavat lumiseen maisemaan. Lumi tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, pitää vain nyt vähän taas odotella seuraavia, jos ei sitten oikein pohjoiseen lähde…


Yllä galleriassa olisi siis lumiaiheisia kuvia. Kuvissa on haettu tarkoituksella vähän eri tyylejä ja tutkittu sitä mitä lumella voi tehdä ja mitä siitä saa irti. Tarvitaan kyllä erilaisia kikkoja niin kuvausvaiheessa kuin jälkikäsittelyssäkin, jotta saa ”tunteen” lumesta esiin. Opittavaa tietenkin on vielä vaikka kuinka, mutta muutama uusi oivallus tuli ainakin. Toivottavasti niistä saa jotain iloa. Uudet kujeet taas uudella kertaa…

Lumi, luonnon oma heijastin!

 

Tägien aihekuvat valmiina

Nyt pitäisi kaikissa aiheissa (tag) olla niille tarkoitetut kuvat. Löytyy täyttä puppua, mutta muutama ihan kivakin, näitä nyt voi sitten kehitellä ajan mittaan lisää, mutta ainakin kaikissa on joku paitsi Revontulet ja Aurora Borealis käyttävät molemmat samaa kuvaa…


Symbolikuvat tai aihekuvat, millä niitä nyt haluaa nimittää, löytyvät siis aihe (tägi) arkistoista klikkaamalla linkkejä. Näin ne näkee oikeassa ympäristössä ja saa lukea kuvaustekstin, jonka pitäisi liittyä myös kokonaisuuteen, siis klikkailemaan vaan…

Mutta jos haluaa katsoa pelkkää grafiikkaa, niin voi käydä Ars Graphica -sivulla katsomassa slideshown, missä kaikki aihekuvat on. Siinä on hyvä samalla arvuutella mihin aiheeseen kuva voisi sopia… Tarkoitus oli siis tehdä pelkistettyjä, eri tyylisiä ja kuvaavia kuvia…

Lisää aihekuvia/tägisymboleita

Grafiikkaa tägikuvien muodossa

Seuraavat tägit ovat saaneet ”symbolinsa” tai aihekuvansa: Filosofia,  Rekvisiitta,  Stilleben,  StudioTaide,  Tekniikka,  Tekstuuri,  Teoria,  Testaus,  Tuuli,  Tyyli,  Työprosessi,  Valkotasapaino,  ValoValokuvaus,  Valotus,  Varjo,  Vesi,  Video,  Webdesign,  Zoom,  Ääni. Osa toimii paremmin kuin osa, osa näyttää paremmalta kuin osa, näillä mennään tällä hetkellä. Toivottavasti niistä saa vähän iloa ja ehkäpä jopa oivalluksia.

Todella opettavaista tällaisen symboli-/aihekuvamäärän tekeminen, huomaa, että ajattelukin muuttuu tehdessä. Kehitettävää rittää kyllä kaikilla osa-alueilla, mutta kyllä 50:ssä tägi/aihekuvassa ainakin muutama pelittää hyvin… Niissä on tarkoituksella eri tyylejä yms. Yritin saada mahdollisimman paljon skaalaa kuviin, pelkistyksen, sävyjen, tyylien yms. kautta. Kuvien on siis tarkoitus kertoa jotain tai vahvistaa aiheen (tägin) kuvausta ja sisältöä. Kaikissa pitäisi olla jokin pointti.

Enjoy Graphics!

MiMaSoundWaVes musiikkia

MiMaSoundWaVesin tarkoituksena on tutkiskella, sitä mikä tekee musiikista musiikkia ja mikä tekee siitä kaunista. Tarkoitus on myös tutkia äänen ja sen prosessoinnin saloja. Tarkoitus on kuitenkin ennenkaikkea tehdä kaunista ja rehellistä musiikkia genre -rajoista riippumatta puhtaasti rakkaudesta musiikkiin. Ja jos samalla oppii uutta vietävää musiikin ja äänentyöstön utilitarisempaan maailmaan…

MiMaSoundWaVes soundcloud -tililtä löytyy siis kuunneltavaa, käykää kuuntelemassa. MiMaSoundWaVes on erillään MiMaVe.Design.Photo kokonaisuudesta, sillä motiivit ja pyrkimykset ovat aivan erilaiset. MiMaSoundWaVes on ajankohtainen RiverSerpentine -albumin takia, jossa tarkoituksena oli tehdä kaunista musiikkia, sinä arvioit sen kuinka tässä on onnistuttu. Pakettiin kuuluu kaksi parinkymmenen minuutin pläjäystä. Jos pakettia pitäisi kuvailla olisi kyse varmaan äänimaisemasta (soundscape), joka on saanut inspiraatiota erityisesti J.S.Bachin Kunst der Fugesta ja musiikista jota joskus nimitetään ”minimalistiseksi”. Eli kontrapunkti -yrityksiä ja toistuvia palikoita olisi siis tarjolla… Paranneltavaa tietenkin on vielä paljon, mutta kyllä niissä muutama kohta on joihin olen ihan kohtuu tyytyväinen, ei kaikista helpointa musiikkia miksata, säveltää ja kasata. Korkeat jouset kuulostavat vieläkin karmeilta, mutta jo paljon paremmilta kuin saatavilla ollut äänifontti alkuperäisasussaan…  Kai ne hommansa hoitavat…  Siis äärimmäisen vaikeaa miksata ja masteroida tällaista musiikkiia, esim. kompressointi ei käy kovin hyvin laatuun ja kun paljon perustuu dynamiikkaan ja hienovaraisiin sävyeroihin, eri kuuntelulaitteet, audioformaatit, pakkaukset yms. vaikuttavat yllättävän paljon kuuntelukokemukseen. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta näillä taidoilla kai siedättävä, mutta kyllä kappaleiden avulla pitäisi saada ainakin jonkinasteisia musiikki, ääni ja tunne -elämyksiä.

Toivottavasti saat MiMaSoundWaVes: RiverSerpentinen kauneudesta kiinni…

Mitä taide?

Lisää polemiikkiä: Kyse ei ole siis totuuksista, vaan kysymyksenasetteluista ja ajattelun haastamisesta…

Mitä taide on?

Taiteen huomaa yleensä kehyksistä. Taiteen huomaa yleensä siitä, kuinka se kehystetään. Kehystetäänkö taide museoilla? Kehystetäänkö taide konserttisaleilla? Kehystetäänkö taide palkinnoilla? Taiteen institutionaalinen konteksi on monesti taiteen keskeinen tekijä. Tuleeko taiteesta taidetta vasta sitten kun taiteelliset ”akateemiset” meriitit omaava tekee ”taidetta”? Onko kehykset se tekijä, joka tekee taiteesta taidetta, siirtää havainnon tasolta toiselle? Pitääkö taiteen olla institutionaalisesti vahvistettu, jotta etsimme siitä syvempiä merkityksiä, jotta näemme taidetta? Organisatoriset päätökset stabilisoivat taiteen taiteeksi? Arvostatko taidetta taiteena sen takia, että se on jonkun tekemää, se on virallisesti esillä museoissa, tai konserttisaleissa, se on palkittua, sillä on riittävää rahallista arvoa, se koskettaa sinua kokijana, se liittyy omiin tuntemuksiisi, ymmärrät maailmaa paremmin, tai erilailla, sen kautta?

Onko taide havaintomme konkretisoimista? Taideterapiassako yksilö havaitsee omaa ilmaisuaan ja voi täten reflektoida sitä. Siis tekee terapiaa ilmaisemalla havaintonsa ja tarkastelemalla tätä? Toimiiko taide siis keinona tutkia ja opiskella omia tuntemuksiamme ja maailmankuvaamme? Onko taide keino yhdistää sisäinen maailmamme ja ulkoinen reaalinen maailma? Tekeekö taiteen tekeminen ja taiteen kokeminen minästä konkreettista, tekeekö se maailmankuvamme havaittavaksi?

Mitä taide on, miten taide on?

Ajatellaan että ennen taiteella koristeltiin jotakin taiteen keinoin, vahvistettiin taiteesta erossa olevaa ilmaisua. Tämä on mielestäni miten- taidetta. Miten- taide luo, muuttaa, ilmaisee, mutta ei sinällään kerro mitään. Miten- taide tehdään tavallaan sanoman toimeksiantona ja ilmaisu on taidetta, ei sanoma. Mielestäni tämä taide vastaa käsitettä Ars (taito), jolla yleensä tarkoitetaan historiallisesti käsityötaitoa, johon liittyy myös killat, mestarit, kisällit yms. Taidetta oli tavallaan se kuinka (miten) teos yms. tehtiin. Tekniikat, taiteilijan silmä, kompositio, traditio yms. yms. loivat sanomalle kehyksen.

Mitä- taiteessa taas taide on ottanut haltuunsa kaiken, se voi sanoa, se voi käyttää rahaa medianaan, se voi omia tieteen, se voi omia uskonnon jne. jne. Mikään siis ei ole pyhää taiteelle? Mitä- taide voi siis olla kaikkea taiteen mudossa. Tehdäänkö taidetta vain taiteen takia? Mikä silloin määrittää sen taiteeksi, instituutiot, raha, klikkaukset?  Tehdäänkö taidetta vain taiteena itsensä takia, vai halutaanko sanoa jotakin, onko se filosofiaa, markkinointia, kaupallisuutta yms? Onko kallis taide parempaa taidetta? Onko Picasson taide parempaa kuin naapurikylän Pertin tekemä taide?

Mitä- taideteos on sanomansa itsessään, se voi ottaa mitä tahansa sanomakseen. Sen arvon määrittää rahallinen arvo, akateeminen taiteellinen arvo, institutionaalinen arvo, tai kokemuksellinen arvo yms. Miten- taideteos on taas periaatteessa sanomaton, se ilmentää sanomaa. Se on esteettinen tapa välittää tai koristaa sanomaa. Sen arvo on sen esteettisessä laadussa.

Miten- taide on siis kärjistetysti ”koristelua” ja mitä- taide sanomaa. Mitä- taiteessa siis tehdään tavallaan taiteeksi taidetta taiteena, tai myyntiä taidetta taiteena, tai mielipidettä taiteena taiteeksi jne. jne. Jos esim. miten- taiteessa tehtiin taiteella jotakin esteettistä, luotiin ilmaisu jollekin, kerrottiin jotakin keskittyen tapaan miten kerrotaan, mitä- kysymysten sijaan. Moderni mitä-taiteilija monopolisoi tavallaan havaitsemisen itselleen ja pitää yllä tätä myyttiä ollakseen taiteilija ja täten tehdäkseen taidetta. Taiteilija tietää siis taiteenkeinoin tavallaan kaikesta kaiken ja on kaikessa oikeassa. Mitä- taide omii siis kaiken itseensä. Miten- taitelija käyttää välineistöä ja taiteellista kykyään antaakseen asialle ilmeen, siis konkretisoi havainnon. Mitä- taide vaati tekijän, taiteilijan. Ei kuten miten- taide, joka on kärjistettynä vain estetiikkaa. Mitä- taide ja esim. taideterapian taide tekee siis ilmaisun itsestä ja omasta havainnosta ja ”itse” voi taas omia mitä vaan… Lähtökohtana on sisäinen tekijä tai kokija ja tuloksen arvo riippuu ulkoisista tekijöistä. Miten- taide on esteettistä, tässä mielessä itsessään siis arvotonta. Mitä siis taide on? Monista teoreettisesta näkökulmista vasta yllä esitelty mitä- taide on ”oikeaa” taidetta ja miten- taide vain käsityötä. Tiedä häntä, kysymys ei ole yksinkertainen ja liittyy keskeisesti koko kommunikaation, yhteiskunnan ja yksilön yhteenliittymisen ongelmiin, joten paljon kysymyksiä on vielä kysymättä. Toivottavasti kuitenkin edes joitakin ajatuksia heräsi jo tässä vaiheessa…

Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin olettaa saattaa… Mitä ”xzrgzxx” väliä on jollain ”zxxfgrd’” taiteen käsitteellä tai sen ymmärtämisellä. Mitä väliä on havainnoinilla ja kommunikaatiolla?

Havaitsetko mitä, miten ja koska?

Kiteyttäen, miten- taide on irti havainnon terapeuttisesta luonteesta: taiteella ja taitelijalla on kyky työstää materiaalia ja taiteellisuus tulee tämän kautta. Miten taide on siis tavallaan esteettisesti reaalinen. Mitä- taide työstää omaa kuvaa omasta havainnostaan taideteoksen kautta. Mitä taiteessa taide on tavallaan minän sijoittamista taiteeseen leimana, taiteen muodosta riippumatta. Tekijä tekee siitä taidetta ja teoksen, ei kuten miten- taiteen teos, joka käsittelee havaitun ja kuvatun? Tämä oli vasta langan pää, mutta jostakin on aloitettava… Retorisia kysymyksiä olkaa hyvät.

Miten sinä kehystät taiteen?

Miten sinä näet taiteen?

Lisää aihekuvia

Muutama aihe (tag) lisää on saanut kuvansa

Pelkistettyjä symbolisia kuvaavia kuvia on tullut lisää. Käy siis katsomassa!  Henkilökuva, kortti, kukka, kuvankäsittely, kuvauskalusto, käyttöjärjestelmä, laitteisto, lintu, luonto, meri, monochrome, multimedia, musiikki, myrsky, mystiikka ja ohjelmisto saivat symbolikuvansa ja kikkailu sai vähän päivitetyn asun. Jotkut ovat parempia kuin toiset, jotkut toimivat paremmin kuin toiset. Näillä siis mennään ainakin hetki kunnes kaikilla aiheilla (tägeillä) on ainakin joku kuva…


Todella mielenkiintoista yrittää tehdä mahdollisimman yksinkertaisilla elementeillä kertovia pieniä kuvia. Kuvat ovat vektorigrafiikkaa ja periaatteessa svg:tä, mutta exportattu png:ksi. Lähtökohdat ovat yleensä laatikoita, ympyröitä yms. Tällaisten kuvien tekeminen on haastavaa palapeliä ja aivojumppaa… Svg- mahdollistaa myöhemmin jopa molipuoliset animaatiot, jos näin pitkälle pääsee. Vaatii myös aikalailla luovuutta yrittää toteuttaa näitä yksinkertaistaen. Pitää yrittää kiteyttää aihepiiri ja ilmaista se mahdollisimman karsitusti. It`s not easy, but extremely enjoyable…

Lisää aihesymbolikuvia tulee taas myöhemmin…